perjantai 13. helmikuuta 2015

My Dream World - nuorten unelmia muotoilemassa 4.3.-29.3.2014 Helinä Rautavaaran museossa

Paperikaupunki, sankarin vaatteet, luotain ja kanaverkko olivat apuna, kun joukko eteläafrikkalaisia ja namibialaisia nuoria työsti elämäänsä palvelumuotoilun keinoin. Suomalaisten taiteilijoiden ja muotoilijoiden ohjaamissa työpajoissa etsittiin omaa tietä, uppouduttiin unelmiin ja harjoiteltiin esteiden voittamista. 

Työpajat järjestettiin vuosina 2013-2014 yhdessä namibialaisen taidealan oppilaitoksen, Cape Peninsulan teknisen korkeakoulun, namibialaisen ammattikorkeakoulun ja paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa.

Helinä Rautavaraan museossa esillä olevat teokset olivat osa World Design Capital 2014 –vuoden ohjelmaa Kapkaupungissa.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Satu Miettinen, professori


My Dream World nuorten unelmia muotoilemassa näyttelyssä pääosaan nousevat namibialaisten ja etelä-afrikkalaisten nuorten toiveet ja unelmat. Näyttely kertoo suomalaisten taiteilijoiden ja muotoilijoiden palvelumuotoilu hankkeesta afrikkalaisten kansalaisjärjestöjen Ombetja Yehingan ja SASIn kanssa. Ombetja Yehinga  (OYO) järjestö tekee terveysvalistusta tanssin ja draaman keinoin. South African San Institute (SASI) puolestaan pyrkii edistämään sankansojen asemaa eteläisessä Afrikassa. Hankkeessa on toiminut mukana myös afrikkalaisia oppilaitoksia: namibialainen taidealan oppilaitos College of the Arts (COTA), Cape Peninsula University of Technologyn (CPUT) muotoilun ja tietotekniikan tiedekunta ja namibialainen ammattikorkeakoulu Polytechnic of Namibia. Työpajat toteutettiin vuosina 2013-2014 Etelä-Afrikassa ja Namibiassa. My Dream World -projekti on ollut osana Kapkaupungin virallista 2014 World Design Capital ohjelmaa.
Työpajojen sarja antoi joukolle afrikkalaisia nuoria mahdollisuuden vuoropuheluun itselleen ja yhteisölleen tärkeistä teemoista. Palvelumuotoilun, vuoropuhelun ja itseilmaisun välineinä toimivat taiteen ja muotoilun keinot. Näyttely esittelee työpajojen tuloksina syntyneitä palvelukonsepteja, nuorten ajatuksia visualisoivia tekstiileitä sekä Sankarin matkan nuorten urapolkuja ja sen tiellä olevia haasteita visualisoivan ja konkretisoivan videoteoksen. Työttömien nuorten esiin nostamia haasteita olivat lukiosta valmistuminen, jatko-opiskelupaikan saamisen työllistymisen ehtona sekä sanallinen ja fyysinen hyväksikäyttö. Nuorten unelmia olivat työn ja ammatin saaminen sekä yhteisön auttaminen ja tukeminen. Sannuoria puolestaan kosketti sankansojen juurettomuus ja pakkosiirrot, työttömyys ja sen aiheuttama köyhyys ja alkoholismi. Heidän unelmissaan korostuivat kielen ja kulttuurin säilyminen ja omille juurilleen pääsy.
Osa työpajoista, flash mob -teos, pyöreän pöydän keskustelu ja näyttely toteutettiin Kapkaupungin Open Design Week -tapahtuman yhteydessä vanhan Kaupungintalon ullakolla elokuussa 2014. Tapahtuman yhteydessä toteutettujen työpajojen avulla otettiin voimakkaasti kantaa nuorten voimaantumiseen, ympäristön luomien haasteiden voittamiseen ja oman identiteetin rakentamiseen. Tämä lisäksi nuoret kokeilivat palvelumuotoilun työkaluja kehittämiensä palvelujen mallintamiseen.
My Dream World jalkautuu pääkaupunkiseudulle Helinä Rautavaaran museon 3.3.- 29.3.2015  ja Kirjasto 10 16.-29.3.2015 näyttelyiden avulla. Hanke osallistaa pääkaupunkiseudun nuoria pohtimaan urapolkuja ja muotoilemaan unelmiaan flash mob -teosten avulla. Flash mob -teokset toteutetaan yhteystyössä Kruunuhaan yläasteen koulun kanssa ja niitä toteutetaan sekä  Kirjasto Kympissä että Helinä museolla.

Inkeri Huhtamaa, tekstiilitaiteilija, Taiteen tohtori

“Is this a pig?” “No, a springbok”, tulkki kääntää Luten san–kielisen vastauksen englanniksi. Olemme suuren pöydän ääressä. Opiskelijat maalaavat rullasta pöydälle vedettyä pitkää kangasta.  Tehtävänä on kuvata nuorten nykyistä elämäntilannetta ja edetä heidän unelmiensa maailmaan "my dream worldiin".

Workshopiin valikoituneet nuoret kertoivat luotaimien välityksellä mikä estää heitä pääsemästä unelmaansa. Tehtävässä keskityttiin kehittämään keinoja esteen poistamiseksi. Luotain-työkalu auttoi meitä laatimaan nuorten todellisiin tarpeisiin pohjautuvan opetuskokonaisuuden. 
Tekstiilityöpajan nuoret ovat !Xun ja Khwe –saneja ja asuvat Footprint of the San yhteisössä Kimberleyssä, Platfonteinissa Etelä-Afrikassa. Koska sanit puhuvat vain omaa kieltään, tarvitsimme tulkin.
Työpajassa pyrittiin voittamaan este, "obstacle".  Päivän päätteeksi oppilaat kertoivat mitä  olivat oppineet päivän aikana. Eräs nuori nainen halusi tulla estradilaulajaksi, vaikka pelkäsikin nousta yleisön eteen. Pelon tunteesta oli hänelle muodostunut este. Kehotin häntä seuraavana aamuna tulemaan laulamaan koko joukon eteen. Aamulla tyttö yllätti. Hän otti kännykän mikrofoniksi, astui meidän eteen ja kajautti laulun ensimmäiset sävelet reippaasti ja voimakkaasti imitoiden ihailemaansa idolia. Hän lauloi ihmeteltävän hyvin ja vapautuneesti. Mistään ei voinut nähdä miten paljon hän pelkäsi. Olin onnellinen tuon nuoren naisen puolesta, joka oli tyytyväinen esiintymiseensä ja kiitollinen tästä kokeesta, jonka kautta hän voitti ensimmäisen esteensä.
Kolmantena päivänä opiskelijat muokkasivat kanaverkosta komiulotteista taideteosta. Namibiassa käytetty wire work – tekniikka ei ole vielä tuttu Etelä-Afrikassa. Opiskelijoiden mielestä oli hassun-hauskaa tehdä kanaverkkotyötä. Tytöt kikattelivat muovatessaan verkosta renkaita. Nyt meillä oli valmiina ihmisiä korkeampi veistoksen runko. Kolmannesta kerroksesta
tuli huomattavasti kapeampi kuin kaksi alempaa. Mikähän siitä lopulta tuleekaan? Taiteilijallahan on suunnitelma teoksestaan, mutta usein lopputulos on aivan jotain muuta. Niin työpajan opiskelijatkin tunsivat itsensä taiteilijoiksi. Installaation tekeminen oli palkitsevaa. Työ herätti uusia kysymyksiä ja avasi ennen tuntemattomia ulottuvuuksia. Opiskelijat kertoivat innostuneina, kuinka mukavaa oli oppia uusi kanaverkkotekniikka. Lopulta veistosrunko peitettiin pöydällä maalatulla kankaalla. Mietimme mitä taideteos esittää. Lopulta päädyimme kaikkia tyydyttävään valitaan: Siitähän tulikin ”Mama Africa”.

Taina Kontio, Mediataiteilija

Mediatyöpajassa työskentelimme nuorten kanssa tarinoiden juonirakenteeseen perustuvan Sankarin matka-työkalun avulla.
Yhdessä käsikirjoittamalla kävimme läpi neljä näytöstä jokaisen nuoren omaa tarinaa tästä päivästä tulevaisuuteen, vuoteen 2016. Piirsimme Platfonteinin kirkon pihalle hiekkaan suuren ympyrän, joka jaettiin neljään osaan, jokainen osa oli näytös ja yksi vuosi elämää eteenpäin. Aamujen kylmyydessä ja päivien helteessä käsikirjoitimme ja näyttelimme parin pävän aikana kuvitteelliset neljä vuotta jokaisen omaa sankarin elämää.
Glorian haave oli perustaa yliopisto melkein kadonneelle kielelle, jonka vain hänen isoäitinsä enää hallitsi, Chakwanga halusi palomieheksi, Harold näyttelijäksi ja Tommy laulajaksi jne. Nuoret määrittelivät ensin unelmansa, sitten sen tiellä olevia esteitä, tarvittavia auttajia, mentoreita, varjoja, huijareita ja muita hahmoja omaan seikkailuunsa. Jokainen näytös, voittoineen ja kompastuskivineen improvisoitiin ja koettiin yhdessä. Lisäohjeita matkaansa nuoret hakivat jututtamalla "omaa vanhaa viisaasta" etupihan Akaasiapuun alla. Nuoret istuivat hetkeksi juttelemaan itsensä kanssa. Tämä toinen versio itsestä oli vanha ja viisas 80 vuotias minä, joka lempeillä sanoillaan rohkaisi eteenpäin.
Sankarin matkan voimauttava ja kehollinen kokemus toi nuoret lopulta viimeiseen näytökseen ja vuoteen 2016, jossa kaikki unelmat olivat toteutuneet.

San nuorten sankarimatkailusta editoitu videoteos o
n Hero's of Kimberley.

Tarja Wallius, tekstiilitaiteilija

Maalasin sekä namibialaisten että etelä-afrikkalaisten nuorten kanssa t-paitoja kankaanpainoväreillä. Kokemukseni mukaan t-paitojen kuviointi on ollut nuorille helppoa
ja hauskaa ja aina on ollut  innostunut ilmapiiri myös Suomessa.
Aloitin työskentelyn Keetmansoopissa Namibiassa työttömistä tai työttömyys uhan alla olevista nuorista koostuvan Dream Team -ryhmän kanssa. Dream Team -ryhmässä oli nuoria tanssivia tyttöjä ja poikia, jotka  kävivät työpajojemme aikanakin esiintymässä paikallisissa kouluissa. Tämän ensimmäisen ryhmän paidoissa otimme kantaa oman elämän solmukohtiin. Työskentelyn lopuksi järjestimme vauhdikkaan muotinäytöksen.               
Etelä-Afrikassa Kimberleyssä työskentelin san-nuorten kanssa. Nämä nuoret olivat jo valikoituneet ennakkoon oman san-yhteisönsä edustajiksi.
Vaikka kummassakaan ryhmässä nuoret eivät olleet maalanneet aikaisemmin, heille oli hyvin luontevaa aloittaa työskentely, kuvioida paitoja ja esittää niissä omia mielipiteitä. He myös pohtivat ja ottivat kantaa asioihin, joista olisi hyötyä heidän koko yhteisölleen.                               
Seuraavana vuonna 2014 työskentelin Kapkaupungissa yliopistossa (Cape Peninsula University of Technology) Surface Design -opiskelijoiden kanssa. Heille värien ja muiden materiaalien käyttö oli jo tuttua opiskelun ajalta. T-paitatyöpajassa nuoret ottivat kantaa edellisen päivän työpajoissa nousseisiin pääasiassa omiin ajankohtaisiin ongelmiin.
Tuloksena kaikista pitämistäni työpajoista syntyi kymmenittäin värikkäitä t-paitoja, joissa kaikissa oli joku tärkeä sanoma. 
Työpajojen tunnelma oli mieleenpainuvan iloinen, aktiivinen, keskittynyt, innostunut ja pohtiva. Nuoret olivat myös yllättävän avoimia ja vaikeistakin asioista kertominen oli heille hämmästyttävän helppoa.                                                                                                                            
Aikaisemmin minulla oli kokemusta pelkästään suomalaisten kanssa työskentelystä t-paitojen kanssa. Opin matkallani, että  arkisen, tutun, helposti lähestyttävän t-paidan avulla voi käsitellä vakaviakin asioita riippumatta siitä, missä päin maailmaa on.

Reetta Kerola, Palvelumuotoilija

Pidin Paperikaupunki –työkalun avulla työpajoja 2013 Namibiassa ja Etelä-Arfikassa. Osallistujina oli muun muassa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, sekä taideopiskelijoita. Tavoitteena oli auttaa nuoria löytämään ratkaisuja omassa elinympäristössään eteenpäin pääsemiseksi ja mahdollisuuksien löytämiseksi.
Paperikaupunki on oivallinen keino saada osallistujia mukaan avarakatseiseen ideointiin pienryhmissä. Sen avulla ideat päästään havainnollistamaan. Se auttaa yhteisen näkemyksen rakentamista sekä ymmärtämään muiden tunteita ja valintoja. Havainnollinen tapa työstää ideoita poistaa esteitä kommunikoinnin tieltä ja auttaa löytämään uusia mahdollisuuksia.

Keetmansoopissa ja Kimberleyssä pidetyissä työpajoissa osallistujat kirjoittivat itsestään kirjeen, jossa he kertoivat elämästään, ongelmistaan ja haaveistaan. Kirjeet purettiin ja niiden pohjalta ideoitiin pienryhmissä draamallisella bodystorming –menetelmällä keinoja kehittyä ja päästä omassa elinympäristössä eteenpäin. Syntyneet ideat visualisoitiin Paperikaupungin avulla. Näin kaikkien ryhmän jäsenten näkemykset saatiin konkretisoitua.
Windhookissa Namibiassa pidetyssä Paperikaupunki -työpajassa taideopiskelijat ideoivat unelmallista Namibian ja Suomen välisestä yhteistyökumppanuudesta. Yhtenä tuloksena syntyi muun muassa idea poikkitieteellisestä käyttäjälähtöisyyteen pyrkivästä koelaboratoriosta.
Työpajojen osallistujat pitivät Paperikaupungin avulla työskentelyä erittäin antoisana ja hyödyllisenä. Myös ujommat osallistujat saavat tuotua ideansa esiin. Oma havaintoni työpajoista oli se, miten hyvin Paperikaupunkia voidaan soveltaa yhteisöllisen ideoinnin inspiraationa osallistujien lähtökohdista ja kulttuurista riippumatta.